Minun silmieni tähden

Näillä näkymin 17 vuoden rillirouskuna olo päättyy ensi torstaina. Tänään olin esitarkastuksessa Tampereen Medilaserissa, ja kaikki näytti leikkausta ajatellen hyvältä. Optikko totesi vain, että piilokarsastan melkoisesti. Se ei kuitenkaan ole ongelma jos ei ole mitään oireita.
Tarkastuksessa silmiin laitettiin tippoja, jotka laajensivat pupilleja. Oikea silmäni ilmeisesti rentoutui operaatiossa tai jotain, ja seurauksena oli melko veikeän näköinen karsastus joka kerta kun yritin tarkentaa lähelle. Onneksi silmä palautui kotimatkalla normaaliksi, sillä karsastaessa näytin kutakuinkin tältä:

Kotimatka oli aivan järkyttävä. Noin kymmenen minuuttia ennen päätepysäkkiä juna pysähtyi äkisti, ja konnari kertoi että oli sattunut onnettomuus. Seuraavat puoli tuntia kuluivat sekavasti kaikkien arvaillessa pysähdyksen syytä, jonka jälkeen konnari ohikulkiessaan totesi: "pysähdys johtui allejäännistä - tai pikemminkin jättäytymisestä". Liikkeelle lähtöä odoteltiin vielä yli puoli tuntia poliisien etsiessä (en halua ajatella mitä) ulkona, ja kuskin avatessa hätäjarrutuksessa lukkiutuneita jarruja. Monet matkustajat narisivat myöhästyksestä, mikä mielestäni oli todella tyhmää. Itse lamaannuin täysin. Koko ajan ajatukset pyörivät tapahtuneessa. Onneksi Päkä tulee töistä kotiin kahden tunnin päästä, ja pääsen turvalliseen syllin pakoon kylmää maailmaa.

Tämmöstä tänään

Pitkä aika viimesestä kirjoituksesta, joten alkanee taas oleen aika joku paskaraportti vääntää ilmoille.(Lainaten epäsuorasti Mauno Ahosta)

Sorruin vallattomaan kulutteluun veronpalautusten johdosta ja menin tilaamaan Verkkokauppa.comista Acer Aspire One A110 netbookin kun oli erittäin houkutteleva tarjous(199,90e!!). Vaikuttaa ainakin paperilla aika pätevältä vehkeeltä:

- 8.9" LED 1024 x 600
- Intel Atom N270 1.6Ghz
- Integroitu grafiikka
- 512MB integroituna emolevylle + 1* DDR2 paikka vapaana
- 1*8GB Flash
- 802.11b/g WLAN
- 5-in-1 muistikortinlukija
- SD-paikka
- 3 kennoinen akku
- 0.3DV CrystalEye-kamera
- Linpus Linux EN

Mitat koneella ovat 24 x 17 cm ja paino alle 1 kg. Aika vakuuttavaa settiä. :)
Ainoa, mikä epäilyttää, on akkukesto. Tuolla kolmen kennon akulla sen pitäisi jäädä johonkin kolmeen tuntiin, mutta 6-kennoisella pärjäis jo sitten useemmankin tunnin. Saa nähdä tuleeko se tarpeelliseksi. Oman versioini tilasin sinisenä tuosta kuvasta poiketen, lisäksi otin kuitenkin Verkkokaupan kustomoinnin siihen kylkeen. Lopullinen olisi siis näinkin tyylikäs:


Tuossa on aika harmittavasti vain 8Gigan kovalevy, mutta asia on kuitenkin korjattavissa. Koneessa on kaksi SD-korttipaikkaa, joista toiseen voi liittää esim (itsekin tilaamani) 8 Gigatavun kortin lisätilaksi. Muisti saattaa myös tulla ongelmaksi, mutta jos niikseen tulee, 1 Gigatavun voi siihen myöhemmin lisäillä. Linpus Linuxkin tuntuu vielä vieraalta, mutta eiköhän sekin tutuksi sitten tule, tai sitten se vaihdetaan heti johonkin toiseen jakeluun.

Tarkoitus olisi ehkä vielä lykätä tuohon mukaan DVB-T-tikku, jolla voisi sitten missä vaan telkkaria töllätä. o.O
Ei nekään pahan hintaisia ole, 19,90e halvin mitä olen tavannut.

Aikamoisia matopurkkejahan noi on, mutta kyllä pienelle mukaan otettavalle koneelle aina käyttöä löytyy. Varsinkin, kun käynnistysajankin luvataan olevan joitain sekunteja tuolla Linpusilla. Saa nähdä sitten kuinka paljon tuommoinen lämpiää ja miten kestää. Kunhan kone saapuu, saan antaa oman arvioni. :)

PUFFI: tulossa myös peliarvosteluja kunhan ehdin(jaksan) kirjottaa. :D

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

(Hieman myöhässä tosin) :)

Itsenäisyyspäivää juhlimme löhöilemällä kotona. Pitkästä aikaa ei ollut kiire tai pakko lähteä minnekään, saimme vain olla kaksin. Katselimme Harry Potteria, pelasimme melkoisen koukuttavaa Lego Indiana Jonesia, teimme ruokaa, pelasimme Turun Sanomien Treffi-liitteen Linnan Juhlat -bingoa ja haukottelimme Tuntemattoman Sotilaan ääressä. Ruoasta ja sen valmistuksesta kertomisen jätän Päkälle, mutta laitan tähän vielä mukaan kuvan tunnelmallisesta kattauksestamme:


Aika kivan näköistä, vai mitä?

Kuten Päkä kirjotti muutimme hieman yli kuukausi sitten uusiin bloggaustiloihin. Muuton myötä neliöitä tuli yli kaksi kertaa lisää, ja siksi uusi koti huokui alkuu tyhjyyttään. Onneksi vierailu sinikeltaiseen huonekaluja myyvään liikkeeseen auttoi asiaa. Tässä pieni "makupala", eli kunnon ennen ja jälkeen kuvat.
"Ruokailuhuone" ennen:


ja tässä jälkeen:


Sanoisin, että siitä tuli hippusen kodikkaampi. :)

Ja tässä vielä pieni loppukevennys:

Tuon tummemman haemme kotiin viikon päästä. Voin vannoa että tulette näkemään muutaman kuvan tästä söpöläisestä. <3

Ohje blogin kommentoimiseen

Koska joku oli ihmetellyt että miten tänne oikein niitä kommentteja voi laittaa, laitan tähän vielä ohjeet. (Päkä saa lisätä tähän kuvat myöhemmin)

Elikkäs:
- Paina kohtaa "x kommenttia" sen kirjoituksen lopussa jota haluat kommentoida
- Kirjoita kommenttisi oikeassa ylälaidassa näkyvään laatikkoon
- Jos haluat kommentoida nimellä tai nimimerkillä, laita "pallo" kohtaan Nimi/Open ID ja kirjoita nimesi tai
- Jos haluat pysyä salaperäisen tuntemattomana, laita pallo kohtaan "anonyymi" jolloin nimeä ei kysytä
- Paina oranssia "Julkaise kommentti" -laatikkoa, ja julkaise mielipiteesi.

Ja nyt on sinun vuorosi! :)

Torttusota!

Päässyt tauko todellakin vähän venähtämään, mutta eiköhän tilanne tästä korjaannu. :)

Askartelimme tänään joulun ensimmäiset joulutortut, jotka eivät varmastikaan jää viimeisiksi, ne kuuluvat nimittäin molempien ykkössuosikkeihin. Olemme molemmat niin kiihkeitä joulutorttu-faneja, että olemme jo vuosia kiistelleet hillon oikeasta paikasta joulutortussa. Koska ratkaisua ei tunnu löytyvän, saatte te, rakkaat lukijat (jos meillä sellaisia on), päättää asian puolestamme.

Siispä, pistän pystyyn virallis-epävirallisen äänestyksen, jonka vastausaika päättyy jouluaattona. Tulokset julistamme välipäivinä kunhan toivumme joulun syömingeistä.

Eli siis, kumpi tyyli teistä on oikein:

Hillo sakaroiden alla...



...vai hillo sakaroiden päällä?

Jaahas

Blogirintamalla on pitkään ollut jo hiljaista, mutta asia korjataan tässä ja nyt. Kaikennäköstä on kerinnyt tässä muutamassa viikossa sattua, mm. muutto(pari viikkoa sitten jo =P). Osasyyllinen kirjoittamattomuuteen on myös äkillinen(?) työllistyminen - kummaltakin kirjoittajalta. Myöhemmin luvassa on varmasti lisää sisustusaiheisia kirjoituksia unohtamatta peliesittelyjä. Pari ainakin tulossa. Linux-rintamalla tällä hetkellä hiljaista, asia kuitenkin korjaantunee lähiviikkoina, kunhan työajat sen rupee sallimaan. Tulossa ehkä myös tietoa asunnon tietoverkottaminprojektista. =) Projektin nimi ainakin kuulostaa viralliselta.

Ilokseni voin myös kertoa, että Turunmaalla onkin jo melkoonen lumipeite. Ollut lähestulkoon viikon ajan. No, ainakin ehdin kirjottaan asian muistiin ennen kun sade sulattaa kaiken lumen ylihuomenna pois. :E

Pikku katkos

Tämä jonkin aikaa kestänyt katkos jatkuu kaikkien iloksi vielä ainakin viikon parin verran. syynä on muutto uusiin bloggaustiloihin, eikä operaattori suostu aikaistamaan liittymän siirtoa. :( So long.

Lankamania

Muutto lähestyy hurjaa vauhtia, ja nurkkia on pakko alkaa käydä läpi. Sängynalusta siivotessani inventoin samalla lankavarastoni. Huomasin, että kerien määrä on enemmän kuin riiittävä, ja että "jotain tarttis ny tehrä", lankojen määrälle nimittäin. Päätinkin ryhtyä ostolakkoon, ainakin puoleksi vuodeksi. En aio ostaa yhtään kerää ennen huhtikuun 26. päivää. Koska kyseessä on ostolakko, saan edelleen ottaa lankaa vastaan (tämä siksi, jos joku pyytää minua tekemään esimerkiksi sukat, eikä halua hippityylisiä langanjämä-sukkia). Ostolakko ei koske myöskään pirkkahallissa järjestettäviä käsityömessuja. Jo vuosia olen halunnut vierailla messuilla, ja nyt kun sinne kerrankin pääsen, en aio tyhmän ostolakon estää minua nauttimasta messuista. Tietenkin seuraan ostolakon edistymistä ja lankakerien toivottavaa vähenemistä tässä blogissa. Tässä vielä "ennen" kuva:

Vaikka kuva on huono, niin toivottavasti niiden määrä selviää silti: niitä on noin kolme laatikollista.
Langanjämiä onkin hyvä käyttää kaikkiin käsityöprojekteihin, joita nyt on tekeillä: isoäidinneliöistä koottuun peittoon, sieni-avaimenperiin/-maskotteihin sekä kynäpurkinsuojuksiin, joihin olen saanut idean Anu Harkin 'Puikoissa!' kirjasta. Lisäilen niistä kuvia myöhemmin (siis sitten kun on jotain lisättävää).

Seikkailu jatkuu..

Madventuresista tehdään kolmoskausi! Tätä onkin odotettu, vanhat kaudet jo katsottu muutamaan kertaan ja seikkailijan opas luettu hartaasti. Ainoa mikä epäilyttää, on se, että seikkailijat puhuvat englantia. Tuntuu näin etukäteen siltä, että tunnelma menisi pilalle ilman Rikun ja Tunnan slangia. Tiedä sitten, ainakin pojat olivat kovin innoissaan asiasta. Pääasia kuitenkin on, että se kolmoskausi tulee, sitten kun tulee, nähdään miten englannistaminen on onnistunut. Onneksi on luvassa suomenkielisiä ekstraklippejä. Huh.


Madventures.tv

Selaimen kätköistä

Selasin vanhoja suosikkeja ja löysin tämmösen plöräytyksen.

1UP!

Täytyy välillä lisätä jotain "tyttömäista", sillä näyttää pahasti siltä, että Päkä yrittää muokata tästä jotain nörtti-blogia. :D

Eilen vietin tyttöjen kanssa leffailtaa. Koska nyyttärimeiningillä mentiin, piti kaikkien tietysti tuoda jotain. Itse vein Orsonin spesiaali-muffinseja, jotka tekivätkin hyvin kauppansa. Joku innostui maistelemaan muffinseja jo kotona, onneksi sain varkaan kiinni itse teossa:



Vähän aikaa sitten tutustuin termiin "Amigurumi", joka on ilmeisesti japanian kieltä, ja tarkoittaa virkattua tai neulottua pehmolelua tai maskottia. Tietämättäni olen tehnyt näitä "Amigurumeja" 13-vuotiaasta saakka. :) Kotoa löytyvät mm. Leksa-virtahepo, Kisu-kissa (kuva löytyy postauksesta Todellinen löytö), Chick & Duck (löytyvät omasta postauksestaan) sekä Sauli:

Viimeisen kahden päivän aikana olen väkerrellyt Amigurumeja joululahjoiksi. Tänä vuonna päätin lahjoittaa ystävilleni elämät. Ensimmäinen elämä-kokeilu näyttikin tältä:

En ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen lopputulokseen, ja tänään piti heti yrittää uudestaan:
Paljon parempi, vai mitä? Pilkut ovat paljon paremman näköiset, kun ne ovat samassa tasossa vihreän pinnan kanssa Lisäksi toisen version lakki on paljon isompi. Sain kirjoitettua ohjeenkin ylös, joten kohta sieniä alkaa varmaankin nousta kuin sateella. :D

Perhanan pientä

Nyt on asennettuna Ubuntun Hardy Heron. Toimii muuten ihan hyvin, mutta liian paljon yhtäläisyyksiä windowsin kanssa. Eikä Compiz-ikkunamanageri ota toimiakseen. Se tosin johtuu näytönohjaimesta, ilmeisesti. En saanut siis tehosteita päälle, joten päätin haistattaa tehosteille paskat ja siirtyä suosiolla johonkin kevyempään jakeluun.

Vaihtoehtoina ovat tällä kertaa:
Damn Small Linux
Puppy Linux
Xubuntu
Sekä myös aiemmat Gentoo ja Arch.

Kaikkihan nuo "pienet" jakelut ovat aika samankaltaisia. Vaatii vähän tehoa koneelta, mikä on hyvä asia. Dams Small kuitenkin on tässä vaiheessa nousemassa ykköseksi sen sisältämän Fluxbox-ikkunamanagerin ansiosta. Voi olla kuitenkin, että Ubuntu saa toistaiseksi jäädä kovalevylle, mutta USB-tikulla ainakin joku pienjakelu tulee olemaan.

Distroo.. O.o

Elikkä homman nimi on seuraavanlainen: pitäs saada valittua jokin Linux-distro(jakelu), koska kokeilunhalu on valtavanlainen. :) Kaikki tuntuu nykyään pyörivän Windowsin ja Mac OS X:n ympärillä. Ei sillä etteikö OSX olisi hyvä käyttöjärjestelmä, mutta kokeilunhalu muita UNIX-järjestelmiä kohtaan on kova. Windows Vistakin koneessa on vain pelaamisen takia. XO tosin jo komistaa viihdelaitteistoa, eli siltä osin vähän tuntuu Windowsin puolustamiselta. Onhan se aina 95-versiosta asti ollut koneessani pääkäyttöjärjestelmänä. Kun Mac hankittiin, se pisti Winukan kerralla maihin. Olisi siis vallan kiva kokeilla, mihin Linuxilla oikein pystyy.

Aiemmin olen kokeilumielessä asentanut Ubuntun version 6.10 koneelleni. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus saattaa jokin sopiva jakelu muutaman vuoden vanhaan Thinkpadiin. Mahdollisesti myös pöytäkoneeseeni olisin jossain vaiheessa jonkin distron asentamassa.Vaihtoehtoina ovat tällä hetkellä seuraavat:
Ubuntu ------ www.ubuntu.com
Gentoo ------ www.gentoo.org
Arch Linux -- www.archlinux.org
Debian ------ www.debian.org
OpenSUSE ---- www.opensuse.org
FreeBSD ----- www.freebsd.org

Osoitteessa http://distrowatch.com/ on listattu kaikki Linux-jakelut suosituimmuusjärjestykseen.

Ubuntu ON näistä kaikkein helpoin asentaa. Myös mediakoodekit ja vastaavat asentuvat helposti. Jakelu on myös suht' ajantasainen ja uusia versioita julkaistaan säännöllisesti. Hallintatyökalut ovat kuitenkin melko puutteelliset. Jotenkin myös Ubuntun ulkoasu, vaikka käytössä onkin ihan perus Gnome-työpöytä, vierastuttaa.

Debian on Ubuntun äitijakelu, eli käytännössä Ubuntu on rakennettu Debianin pohjalta. Sikäli siis Debian voisi olla parempi vaihtoehto. Kuitenkin Debianissa on "vanhoja" uhjelmaversioita, ei sillä etteikö siihen saisi uudempiakin. Vakaus on kuitenkin se, mikä debianissa on se juttu. Saattaa olla, että tämä tulee tulevaisuudessa olemaan jossain koneessa.

OpenSUSE on näistä kaikkein kaupallisimman näköinen ja ainoita Linux-jakeluita, jotka joskus voivat lyödä itsensä läpi ihan kunnolla. Erityisesti YASTista olen lukenut erittäin hyvää palautetta. SUSE tuntuisi kuitenkin liian raskaalta pyöritettävältä muutaman vuoden vanhaan läppäriin. Pöytäkoneeseen sen melkein olen asentanutkin, mutta silloin Ubuntu vei voiton.

Gentoon asennus-cd on muutaman viikon jo pyörinyt pöydälläni. Olen jopa kokeillut sen asentamista tuohon nimenomaiseen Thinkpadiin, mutta jostain syystä en saa sitä asennettua kokonaan. Missä lie vika. Gentoon asennus onkin varmasti yksi salaperäisimmistä ilmiöistä, joita olen kuullut Linux-maailmasta. Onneksi sitä on helpotettu reilusti Live-julkaisujen myötä. Gentoon vahvuudet ovat muokattavuudessa, jolloin sen pitäisi toimia vanhemmallakin koneella erittäin ripeästi. Ylenpalttinen säätäminen ei vain äkkiseltään tunnu kovin houkuttelevalta. Kiinnostaa kuitenkin kovasti oppia tuntemaan Linuxia ja sen toimintaa.

Arch Linux on Gentoon sisarjakelu, mikä tarkoittaa, että siinä on ainakin lähes yhtä loputtomat säätömahdollisuudet. Joitain erilaisuuksia toki on, mutta ulkokuoren alla pitäisi olla lähestulkoon samanlainen Linux-sydän.

FreeBSD ei varsinaisesti ole Linux-jakelu, vaikka siinä suurin osa Linuxille tarkoitetuista ohjelmista toimiikin. Linux perustuu UNIXiin, mutta FreeBSD on sen perillinen, eli täysiverinen UNIX, jos niin voi sanoa. Gnomet ja KDE:t siinä toimii sun muut viralliset paketit, mutta ohjelmat, joita ei tueta virallisesti, eivät ehkä toimikaan. FreeBSD kiinnostaa siksi, että sen hallitsemisesta voisi olla jopa hyötyä jos joskus tarvitsee esimerkiksi BDS-palvelimien kanssa pelleillä.

Jatkossa on luvassa lisää Linux-aiheisia kirjoituksia lähinnä varmaankin liittyen tähän kivaan kokeiluun. Kannustan myös muita ottamaan haasteekseen tutustua Linuxiin tarkemmin, esimerkiksi Ubuntun muodossa. Etenkin jos nurkissa pyörii enemmän koneita kuin se "pelaamiseen" tarkoitettu Fujitsu-Siemensin Windows Vista-sertifioitu "tehokone".

Massiivista Effektiä!

Olen tässä jo muutaman kuukauden viikonloppuisin pelaillut kesäkuussa julkaistua peliä Mass Effect. On muuten hyvä peli. Ja siis nimenomaan tuo Xbox360-versio kyseessä. Peli on hyvin samanlainen kuin Biowaren aiempi peli Knights of The Old Republic II: The Sith Lords(joka muuten on myös "työn alla").

Mass Effect on puhdasta scifiä, pelaaja ohjaa komentaja John Shepardia ja hänen joukkoaan läpi avaruuden korpimaiden. Erikoisen Mass Effectistä tekee sen laajuus. Tekemistä löytyy useammaksi kymmeneksi tunniksi. Kun pelin on läpäissyt, voi sen toki aloittaa uudestaan, eikä se silti ole samanlainen kuin edellinen kerta. Tästä pitää huolen mainio keskustelusysteemi. Pelaajan vastaukset oikeasti vaikuttavat siihen, miten vastapuoli reagoi. Jännää :)


Grafiikka on vallan upeeta, vaikka ei ehkä ylläkään Xboxin parhaimmistoon. Tekstuurit latautuvat nopeasti ja maisemat ovat kauniita, mutta karuja. Keskustelujen kuvakulmat ovat hyvin elokuvamaiset, ja ne vaihtuvat riittävän usein. Se tekee animaatiosta sujuvaa.

Omat kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia, muutamia melko hankalia kohtia lukuunottamatta. Kyllä tätä jaksaa vielä monta viikkoa hakata, kunnes trilogian seuraava osa julkaistaan. Suosittelen, jos vain omistaa Xbox360:n, tai sitten PC:n, jossa on riittävästi tehoa.

Sohvahaaveilua

Muuttoon on enää kolme viikkoa, ja pää täyttyy unelmilla. Erityisesti mietin uutta sohvaa. Kaikkein ihanin olisi tällä hetkellä Ikean Klippan. Valitsin kuvan punaisesta sohvasta, sillä se jotenkin kutkuttaa. Vaikka punainen on vahva väri, ja vaikka tiedän että siihen voi kyllästyä helposti, jokin tässä sohvassa vetää. Se olisi niin hieno.

Toisaalta, ainahan voisi tyytyä neutraalimpaan sohvaan, ja panostaa tähän mielettömänn säkkituoliin (tiedän, säkkituolit ovat vähän vanha juttu jo). Pääsin kerran kokeilemaan Fatboy -säkkituolia, ja olin myyty. Tuolin voi muokata mihin asentoon vain, ja se on aina tukeva ja mukava selälle. Lisäksi Marimekon Kaivo -kuosi näyttää hyvältä missä vain. Mutta toisaalta, olenko todella valmis maksamaan lähes 300 euroa tuolista, johon luultavasti kyllästyn nopeammin kuin sohvaan?

Varmin (ja halvin) valinta olisi tämä Klobo, mutta se on niin tylsä. Tietysti, oikeilla sohvatyynyillä ja peitolla (esimerkiksi sillä mummun virkkaamalla), sohvasta saattaisi saada ihan kivan. Mutta silti..

Todellinen löytö

Olin jo pitkään muistellut, että mökillämme olisi isoäidinneliöistä koottu peitto. Viime viikonloppu teimme makkararetken syksyiselle mökille, ja siellä peitto vain odotti ottajaansa. Peitto on mummuni virkkaama, ja se oli vielä monta kertaa kauniimpi kuin muistinkaan. Iloksenne lisään siitä vielä kuvan tänne:

Harmi että peitto on tarkoitettu yhden ihmisen sänkyyn, joten päiväpeittona sitä ei voi käyttää. No, loistavan sohvapeiton siitä saa joka tapauksessa. :)

Teh Way of the Ninzaaaa!

Noniin, on tullut jo jonkun aikaa hakattua peliä N - The Way of the Ninja. Siinä pelaaja ohjaa pientä tikku-ukkoa ympäri kenttää väistellen vihollisia ja tehden huimia hyppyjä ja muita ninjojen perusliikkeitä. tarkoituksena on ensin löytää oven avausnappula ja sen jälkeen pomppia ovelle. Tadaa, taso suoritettu. :)

Peli koostuu sadasta "jaksosta", joista jokainen koostuu viidestä tasosta. Pelattavaa on siis aika lailla. Lisäksi on mahdollisuus tehdä omia tasoja. Jos tämäkään ei vielä riitä, lisää jännitystä tuo suoraan netistä päivittyvät statistiikat muiden suorituksista. Yritä siinä sitten todistaa olevasi paras.
www.thewayoftheninja.org
Nyt on muuten mahdollista kommentoida teksteihin. :)

Lämpöä syksyyn

Sain jälleen valmiiksi yhden ikuisuusprojektin; valko-mustan liivin. Alunperin tarkoitin siitä villapaitaa (silloin kun se 17-vuotiaana suunnittelin), mutta lankojen vähyyden takia poistin hihat suunnitelmasta. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, liivi on paksu, pehmeä ja ennenkaikkea lämmin. :) Lisäksi olen uskomattoman ylpeä siitä, että liivi on alusta loppuun asti itse suunniteltu, ja sitä kehtaa käyttääkin.

Lisäksi löysin marketista 5 euron kumisaappaat, ja voin sanoa, että olen aivan rakastunut. En malttaisi millään ottaa kumisaappaita koulussa pois, ja vaihtaa niitä Crocseihin. No, ulkona liikkuessani nostelen jalkojani ylpeänä. :)

Tulihan se sitten.

Pitkästä aikaa pääsee(lue: jaksaa) kirjottaan tännekin. Eipä oikein oo elämää mullistavia tapahtumia ollut, paitsi jos palveluksen loppumisen voi sellasiin lukea.
Ehkä pieni läpikatsaus siitäkin hommasta vois tässä vaiheessa olla tarpeen. Palveluspaikka oli siis Porin prikaati Säkylän Huovinrinteellä. Perusyksikkö oli 2. Jääkärikomppania. Sikäli kävi hyvä tuuri että ei tarvinnut kertaakaan vaihtaa yksikköä, tupaa tosin muutaman kerran.

Peruskoulutuskausi oli sitä samaa mitä kaikilla muillakin, paskaa niskaan. :) Erikoiskoulutuskaudella alkoi sitten jo tapahtumaan, kun alettiin ukkoja kouluttaa sodan ajan tehtäviin. "Pääsin" lääkintämieheksi, ja luulin tietenkin pääseväni helpolla. Paskat. Sijoituspaikaksi tuli panssaritiedustelujoukkue, mikä tarkoittaa sitä, että sykittyä tuli Joukkokoulutuskauden verran. Pakko myöntää ettei se homma ollut ihan niin paha kun äkkiä luulis, vaikka metsäöitäkin tuli ihan reilusti. Pahamaineinen loppusotakin meni sitten mukavasti nukkumisen ja syömisen merkeissä(piti vartiossakin olla, muttei sitä lasketa).

Kun muu joukkue kotiutui(poislukien siis lääkintämiehet ja pannukuskit), vitutti. Synkät kolme kuukautta sluibaamista edessä. Onneksi lääkintämiehillä oli edes jotain hommaa, kun uudet alokkaat tarkastettiin ja annettiin heille ensiapukoulutusta. Loppuaikana ei mitään. Lopulta TJ0(!!!!!!)-päiväkin koitti. Tällöin kasarmilla olleet oppilaat ja nuoret jääkärit kokivat sen viimeisen aamun karuimman kautta, vaikka me kotiutuneet 12 hemmoa valmistelimmekin heitä koko viimeisen viikon. Onnenpäivä oli 2.10.2008. Samppanjaa tässä sippaillessa. Óle!



Tämmöset jäi saaliiks 9 kuukaudesta :E

Chick and Duck

Jälleen yhden Frendien kyllästämän viikonlopun jälkeen päässäni naksahti. Eilen illalla hain käsiini hiemän lankaa ja virkkuukoukon. 5 tunnin näpertelyn tuloksena käsissäni olivat frendeistä tutut Joeyn ja Chandlerin lemmikit, tipu ja ankka.

Malli löytyi omasta päästäni sitä mukaa kun virkkasin. Tunnen pienoista ylpeyttä, sillä en ole koskaan ollut kovin hyvä virkkaamaan kolmiulotteisia kappaleita. Kaikista pehmolelu-virityksistäni on tullut aiemmin enemmän tai vähemmän vinoja. :D

Täytyy kokeilla josko onnistuisin tipun ja ankan virkkaamisessa toisen kerran. Joulu nimittäin lähestyy, ja ystävistä moni on koukuttunut frendeihin itseni tavoin.. :P

Wouwaweewa!

Ja taas on vierähtänyt melkoisesti aikaa viime kirjoituksesta, ja vaikka mitä on ehtinyt tapahtua. Kaikki mielettömät jutut ovat oikeastaan sattuneet viimeisen kahden päivän aikana, joten pää on vähäsen pyörällä.
Kaikki alkoi perjantaiaamuna, kun sain puhelun TYS:ltä. Meille on vihdoin vapautunut asunto, ja pääsemme muuttamaan marraskuun alussa. Asunto on juuri se minkä halusimmenkin, jei! Kävin katsastamassa kämpän hieman myöhemmin, ja aioin kysellä kaikkea asunnon nykyisiltä asukeilta (onko pakastinta, koska te muutatte pois, ovatko naapurit ärsyttäviä yms.) mutta astuessani kämppään, haihtuivat kaikki ajatukset päästäni. Asunnossa majailivat mukavan pariskunnan lisäksi kaksi akvaariollista kaloja, kissa sekä NELJÄ kania. Voin kertoa että haju oli melko mielenkiintoinen. Vaivaantuneen minuutin jälkeen pääsin pakenemaan asunnosta, ja voin vain toivoa, että haju ei ole syöpynyt tapetteihin.
Ehtii kulua puoli tuntia eteenpäin, ja minulle soitetaan Ylex:stä. Kyllä, sieltä radiokanavalta. Mukavan oloinen (ja tutun kuuloinen, olisikohan ollut Toni) mies kertoo minulle, että olen vastannut oikein The Rasmus -kilpailuun, ja pääsen ensi keskiviikkona katsomaan kyseistä yhtyettä Helsinkiin. Mukaan saan ottaa yhden kaverin, ja keikkaa ovat katsomassa meidän lisäksemme neljä muuta voittajaa kavereineen. Kyse on siis melkoisesta yksityiskeikasta. Koska Päkä kotiutuu torstaina, ei keskiviikoksi saa kinuttua vapaata mitenkään (ja luultavasti viimeinen ilta on melko ikimuistoinen, mahtaisiko tuo oikeasti halutakaan mukaan), joten otan mukaan pikkusiskon. Reissusta tulee varmasti melko hupaisa. :)
Olen aina himoinnut teepannua, jossa voisin hauduttaa teetä iltojen ratoksi. Lauantain löysin täydellisen pannun Indiskasta. Pannu oli lisäksi todella edullinen, ja sopi täydellisesti runotyttö-kuppeihini, joten se tarttui mukaan. Kotona piti heti leipoa muffineita (maailman parhaita mustikka-vadelmamuffineja, voin lisätä ohjeen tänne, jos joku niin haluaa), ja hauduttaa teetä. Ja hyvältähän se maistui. 
Koko viikonlopun kruunasi vielä ikuisuusprojekti-huivin valmistuminen. Tämän kanssa syksy on toivottavasti hieman helpompi kestää. :)

1.9.2008

Tänään siis syyskuun ensimmäinen päivä. Odotellaan edelleen tietoa mahdollisesta uudesta asunnosta. Orsonilla alko koulu ja ite oon vielä kuukauden(!) armeijassa. 30 aamua ja se oli sitten siinä.

Ei tässä oikeesti oo nyt mitään tapahtunu, joten ei mitään kirjottamistakaan oikeestaan keksi. Hauskaa syksya vaan kaikille jotka tätäkin sitten lukee. :)

Rat-a-too-ee

Tehtiin ratatouillee 20.7. Idea saatiin Ratatouille-elokuvasta. "yllätys". Itse pataruoka tehtiin periaatteessa vain lisukkeeksi välikyljysten kaveriksi, mutta olipa kuitenkin parempaa kun luulis.

Tällä hetkellä telkkarista tulee olympialaisten naisten trap-ammuntaa. UUSINTANA.
Asiaan; Ratatouille.

Aineksia, mitä lyötiin vuokaan oli:
-tomaattipyreetä
-valkosipulia viipaloituna
-sipulimurskaa
-suolaa, pippuria ja oliiviöljyä
-timjamia, rosmariinia

Alla olevat viipaloitiin erittäin ohuiksi:
-munakoisoa
-kesäkurpitsaa, keltaista ja vihreää
-tomaattia
-suippopaprikaa
-päälle sitten vielä ne perus suolat, pippurit, öljyt, timjamit ja rosmariinit

Tämä kokonaisuus peitettiin vielä leivinpaperilla ja pistettiin uuniin muhimaan 190 asteeseen 45 minuutiksi.
JA HYVÄÄ TULI :)

"Good evening ladies and gentlemen."

Vähän päivityksiä pitkästä aikaa. Niitä olisi kyllä varastossa muutama, mutta koska kone tai tämä sivusto temppuilee, eikä suostu lisäämään niitä lukion essee-tehtävistä tunnetuksi tulleella "kopioi - liitä" -menetelmällä, jätän ne omiin arkistoihini. 

Paljon onkin ehtinyt kuukaudessa tapahtua. Viime tekstin lopussa luvattu yllätys liittyi Päkän syntymäpäivään. "S" tuli käymään, ja yllätimme Päkän kalsarit jalassa - ja tarjosimme mansikkakakkua. Sen jälkeen oli myös minun syntymäpäiväni. Suurta merkkipaalua juhlittiin 4 ihmisen kesken syömällä mitäpä muutamaan kuin mansikkakakkua. Onneksi minua sentään lahjottiin. :) Lisäksi opettelimme tekemään Ratatouillea, mutta siitä on luvassa kuvallinen työselostus myöhemmin.

Heinäkuun ehdoton kohokohta oli uuden Bätmänin (Batman - The Dark Knight, Leffan sivut imdb:ssä) katsastaminen. Edelleen olen kiitollinen sille ihanalle Finnkinon työntekijälle joka mahdollisti sisäänpääsymme saliin. Olin nimittäin kiireessä lippuja varatessani valinnut väärän näytöspäivän. Onneksi popcornit ja limut eivät menneet hukkaan, sillä kun itku kurkussa selitin tapahtunutta muutama minuutti ennen elokuvan alkua lipunmyyjä-tytölle, hän ei veloittanut minulta hintaa uusista lipuista, vaan löi uudet liput kouraani ja toivotti hyvää elokuvaa. Hämmästykseltäni en osannut edes kiittää.  No, tässä se tulee: kiitos tuhannesti, lipunmyyjä-tyttö. :)

Täytyy myöntää, että elokuva epäilytti minua hieman, sillä kuvittelin että Jokeria näyttelevää Heath Ledgeria ylistetään vain traagisen kuolemantapauksen johdosta, mutta epäluuloni oli täysin turhaa. Jokeri oli aivan mahtava. Ennen pidin Jack Nicholsonin roolisuoritusta Jokerina ilmiömäisenä, mutta Ledgerin Jokerin jälkeen tuntuu Nicholson peräkylän kesäteatterin vakiohauskuuttajalta. Ihan hyvä, mutta joku osaa tehdä homman paljon paremmin. Elokuva on melko synkkä, ja ehkä hieman väkilvaltainenkin toimintaelokuva, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Kuten imdb:ssä, tämä leffa kohoaa myös minun suosikkilistallani kärkipäähän.

Elokuun tähänastisin paras tapahtuma on ehdottomasti uuden italialaisen ystävän saaminen. Ensi kesän interrail-reissuun lisättin siis pieni stoppi Milanon kohdalle. Siellä meitä odottavat perinpohjainen Duomon esittely, ja katsaus Milanon parhaisiin pitsa- ja jäätelöpaikkoihin. Jei. :)

"And here we go!"

(Lainauksen bätmänistä)

Viikkoraportti 27.6.

26.6. :

Viime yönä sotilas lähti takaisin kaltaistensa pariin. Laskettiin, että tällä kertaa Päkä ehtii vanhentua harmaissa huimat 44 tuntia. J Saavutus sekin. Olispa nyt edes yhden viikonlopun kiinni, niin pääsisin maistelemaan sitä Säkylän ihanaa minttukaakaota. Ja kyllä sellanen munkkikin vois maistua. Viimeks oon sellasen tainnu saada huhtikuussa, kun piti käydä piristämässä tulevaa tiedustelijaa mönkään menneen havumarssin jälkeen.

Kyllä lomailu on raskasta. Tai ainakin lomilta töihin paluu. Oli tänään melkosen raskas päivä, kun on tää alkuviikko menny ihan vetelehtiessä. Onneks töissä on kuitenkin kivoja ihmisiä, niin siellä on lähes koko ajan melkos hauskaa. Ja ruokakin on ihan hyvää, tänäänkin jälkkärinä oli ohukainen. Eilen olisi ollut kakkua, mutta ryökäleet ehtivät kadottaa sen parempiin suihin ennen kuin ehdin osingoille. Pahus!

Itse en ole koskaan pitänyt kahvista kovinkaan paljoa, juhlissakin juon mielummin teetä, mutta kaikki erikoiskahvit ovat aina kiehtoneet. Koko viime viikon suunnittelin kuinta otan Cafe Brahessa (Turun paras kahvila, kannattaa kokeilla) sellaisen jättimäisen kupin cafe au laitea (miten se sitten kirjoitetaankin). Tilaushetkellä menivät kuitenkin sanat sekaisin ja tilasin laten. No, hyvää oli sekin.

27.6.

Tilanteen päivitys: sotilas lomilla, ja kahvinhimo tyydytetty. Löysin kaupasta Nescafen lisää vain vesi – cafe au laita. J nam!

Voin kertoa että tuleva viikonloppu on yllätyksiä täynnä, mutta niistä lisää myöhemmin. ;)

P.s. Nyt tuli julkaistua ensimmäinen teksti nimimerkillä Orson. :)

Pum.

Viime kerrasta onkin sitten taas ”vähän” aikaa vierähtänyt. Semmonen 23 päivää jos ollaan tarkkoja. Tällä välillä onkin tapahtunut jonkin verta enemmän kun mitä päivässä tai parissa. Neloselta tulee muuten toiveuusinta 4D: Maailman pienin penis. Se on 7 senttinen.

Intissä oli aketusta ja loppusotaa; se siitä. Samanlaista paskaa se on päivästä toiseen. Nyt olen lomalla viidettä päivää, tuntuu kivalta. Päivä vielä, sitten pari päivää pokkurointia ja lomille taas. Huomenna muuten on allekirjottaneen syntymäpäivät! Olen siis tasaiseen tahtiin vanhentunut 20 vuotta. Kai sitäkin voi pitää saavutuksena. No ainakin saan ostaa Alkosta viinaa.

Tänään – 24.6. – olin kattomassa Orsonin työmaata. Tai eihän se oikeastaan Orsonin ole, mutta onpahan siellä töissä. Siellä oli hipeillä joku festari, muttei nähty yhtäkään. Kulkulupasysteemit siellä on kyllä melkosen perseestä. Päivän päätteeksi päästiin räjäytystiimin kanssa seuraamaan räjäytystä. Siinä oli kaksi kertaa iso pum. That’s it. Oli se kuitenkin aikamoinen kokemus. Eipä oo kellään paukkunu sataset samaan tyyliin. Nyt kello on 22.39, eli olen kirjoittanut tätä jo kymmenen minuuttia. Alkaa olla aika pistää tälle stoppi tältä päivältä. So long and thank’s for all the fish ☺

Moro

Eka teksti, ei tähän keksi mitään. :)

Aurinko laskee kerrostalojen taa, ja leffailta on käynnistymässä Indiana Hopon kakkosrainalla: Indiana Jones ja Tuomion temppeli. Popkornit odottelevat mikroon pääsyä samalla kun kolajuoma viilenee jääkaapissa. Ah, vielä puuttuu pehmeä meetvurstilla kuorrutettu Hållakaka-leipä sekä kaakao. Pöytääntarjoilua odotellessa.

Pienempi kuin kolme, Orson