Lämpöä syksyyn

Sain jälleen valmiiksi yhden ikuisuusprojektin; valko-mustan liivin. Alunperin tarkoitin siitä villapaitaa (silloin kun se 17-vuotiaana suunnittelin), mutta lankojen vähyyden takia poistin hihat suunnitelmasta. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, liivi on paksu, pehmeä ja ennenkaikkea lämmin. :) Lisäksi olen uskomattoman ylpeä siitä, että liivi on alusta loppuun asti itse suunniteltu, ja sitä kehtaa käyttääkin.

Lisäksi löysin marketista 5 euron kumisaappaat, ja voin sanoa, että olen aivan rakastunut. En malttaisi millään ottaa kumisaappaita koulussa pois, ja vaihtaa niitä Crocseihin. No, ulkona liikkuessani nostelen jalkojani ylpeänä. :)

Tulihan se sitten.

Pitkästä aikaa pääsee(lue: jaksaa) kirjottaan tännekin. Eipä oikein oo elämää mullistavia tapahtumia ollut, paitsi jos palveluksen loppumisen voi sellasiin lukea.
Ehkä pieni läpikatsaus siitäkin hommasta vois tässä vaiheessa olla tarpeen. Palveluspaikka oli siis Porin prikaati Säkylän Huovinrinteellä. Perusyksikkö oli 2. Jääkärikomppania. Sikäli kävi hyvä tuuri että ei tarvinnut kertaakaan vaihtaa yksikköä, tupaa tosin muutaman kerran.

Peruskoulutuskausi oli sitä samaa mitä kaikilla muillakin, paskaa niskaan. :) Erikoiskoulutuskaudella alkoi sitten jo tapahtumaan, kun alettiin ukkoja kouluttaa sodan ajan tehtäviin. "Pääsin" lääkintämieheksi, ja luulin tietenkin pääseväni helpolla. Paskat. Sijoituspaikaksi tuli panssaritiedustelujoukkue, mikä tarkoittaa sitä, että sykittyä tuli Joukkokoulutuskauden verran. Pakko myöntää ettei se homma ollut ihan niin paha kun äkkiä luulis, vaikka metsäöitäkin tuli ihan reilusti. Pahamaineinen loppusotakin meni sitten mukavasti nukkumisen ja syömisen merkeissä(piti vartiossakin olla, muttei sitä lasketa).

Kun muu joukkue kotiutui(poislukien siis lääkintämiehet ja pannukuskit), vitutti. Synkät kolme kuukautta sluibaamista edessä. Onneksi lääkintämiehillä oli edes jotain hommaa, kun uudet alokkaat tarkastettiin ja annettiin heille ensiapukoulutusta. Loppuaikana ei mitään. Lopulta TJ0(!!!!!!)-päiväkin koitti. Tällöin kasarmilla olleet oppilaat ja nuoret jääkärit kokivat sen viimeisen aamun karuimman kautta, vaikka me kotiutuneet 12 hemmoa valmistelimmekin heitä koko viimeisen viikon. Onnenpäivä oli 2.10.2008. Samppanjaa tässä sippaillessa. Óle!



Tämmöset jäi saaliiks 9 kuukaudesta :E

Chick and Duck

Jälleen yhden Frendien kyllästämän viikonlopun jälkeen päässäni naksahti. Eilen illalla hain käsiini hiemän lankaa ja virkkuukoukon. 5 tunnin näpertelyn tuloksena käsissäni olivat frendeistä tutut Joeyn ja Chandlerin lemmikit, tipu ja ankka.

Malli löytyi omasta päästäni sitä mukaa kun virkkasin. Tunnen pienoista ylpeyttä, sillä en ole koskaan ollut kovin hyvä virkkaamaan kolmiulotteisia kappaleita. Kaikista pehmolelu-virityksistäni on tullut aiemmin enemmän tai vähemmän vinoja. :D

Täytyy kokeilla josko onnistuisin tipun ja ankan virkkaamisessa toisen kerran. Joulu nimittäin lähestyy, ja ystävistä moni on koukuttunut frendeihin itseni tavoin.. :P

Wouwaweewa!

Ja taas on vierähtänyt melkoisesti aikaa viime kirjoituksesta, ja vaikka mitä on ehtinyt tapahtua. Kaikki mielettömät jutut ovat oikeastaan sattuneet viimeisen kahden päivän aikana, joten pää on vähäsen pyörällä.
Kaikki alkoi perjantaiaamuna, kun sain puhelun TYS:ltä. Meille on vihdoin vapautunut asunto, ja pääsemme muuttamaan marraskuun alussa. Asunto on juuri se minkä halusimmenkin, jei! Kävin katsastamassa kämpän hieman myöhemmin, ja aioin kysellä kaikkea asunnon nykyisiltä asukeilta (onko pakastinta, koska te muutatte pois, ovatko naapurit ärsyttäviä yms.) mutta astuessani kämppään, haihtuivat kaikki ajatukset päästäni. Asunnossa majailivat mukavan pariskunnan lisäksi kaksi akvaariollista kaloja, kissa sekä NELJÄ kania. Voin kertoa että haju oli melko mielenkiintoinen. Vaivaantuneen minuutin jälkeen pääsin pakenemaan asunnosta, ja voin vain toivoa, että haju ei ole syöpynyt tapetteihin.
Ehtii kulua puoli tuntia eteenpäin, ja minulle soitetaan Ylex:stä. Kyllä, sieltä radiokanavalta. Mukavan oloinen (ja tutun kuuloinen, olisikohan ollut Toni) mies kertoo minulle, että olen vastannut oikein The Rasmus -kilpailuun, ja pääsen ensi keskiviikkona katsomaan kyseistä yhtyettä Helsinkiin. Mukaan saan ottaa yhden kaverin, ja keikkaa ovat katsomassa meidän lisäksemme neljä muuta voittajaa kavereineen. Kyse on siis melkoisesta yksityiskeikasta. Koska Päkä kotiutuu torstaina, ei keskiviikoksi saa kinuttua vapaata mitenkään (ja luultavasti viimeinen ilta on melko ikimuistoinen, mahtaisiko tuo oikeasti halutakaan mukaan), joten otan mukaan pikkusiskon. Reissusta tulee varmasti melko hupaisa. :)
Olen aina himoinnut teepannua, jossa voisin hauduttaa teetä iltojen ratoksi. Lauantain löysin täydellisen pannun Indiskasta. Pannu oli lisäksi todella edullinen, ja sopi täydellisesti runotyttö-kuppeihini, joten se tarttui mukaan. Kotona piti heti leipoa muffineita (maailman parhaita mustikka-vadelmamuffineja, voin lisätä ohjeen tänne, jos joku niin haluaa), ja hauduttaa teetä. Ja hyvältähän se maistui. 
Koko viikonlopun kruunasi vielä ikuisuusprojekti-huivin valmistuminen. Tämän kanssa syksy on toivottavasti hieman helpompi kestää. :)

1.9.2008

Tänään siis syyskuun ensimmäinen päivä. Odotellaan edelleen tietoa mahdollisesta uudesta asunnosta. Orsonilla alko koulu ja ite oon vielä kuukauden(!) armeijassa. 30 aamua ja se oli sitten siinä.

Ei tässä oikeesti oo nyt mitään tapahtunu, joten ei mitään kirjottamistakaan oikeestaan keksi. Hauskaa syksya vaan kaikille jotka tätäkin sitten lukee. :)

Rat-a-too-ee

Tehtiin ratatouillee 20.7. Idea saatiin Ratatouille-elokuvasta. "yllätys". Itse pataruoka tehtiin periaatteessa vain lisukkeeksi välikyljysten kaveriksi, mutta olipa kuitenkin parempaa kun luulis.

Tällä hetkellä telkkarista tulee olympialaisten naisten trap-ammuntaa. UUSINTANA.
Asiaan; Ratatouille.

Aineksia, mitä lyötiin vuokaan oli:
-tomaattipyreetä
-valkosipulia viipaloituna
-sipulimurskaa
-suolaa, pippuria ja oliiviöljyä
-timjamia, rosmariinia

Alla olevat viipaloitiin erittäin ohuiksi:
-munakoisoa
-kesäkurpitsaa, keltaista ja vihreää
-tomaattia
-suippopaprikaa
-päälle sitten vielä ne perus suolat, pippurit, öljyt, timjamit ja rosmariinit

Tämä kokonaisuus peitettiin vielä leivinpaperilla ja pistettiin uuniin muhimaan 190 asteeseen 45 minuutiksi.
JA HYVÄÄ TULI :)

"Good evening ladies and gentlemen."

Vähän päivityksiä pitkästä aikaa. Niitä olisi kyllä varastossa muutama, mutta koska kone tai tämä sivusto temppuilee, eikä suostu lisäämään niitä lukion essee-tehtävistä tunnetuksi tulleella "kopioi - liitä" -menetelmällä, jätän ne omiin arkistoihini. 

Paljon onkin ehtinyt kuukaudessa tapahtua. Viime tekstin lopussa luvattu yllätys liittyi Päkän syntymäpäivään. "S" tuli käymään, ja yllätimme Päkän kalsarit jalassa - ja tarjosimme mansikkakakkua. Sen jälkeen oli myös minun syntymäpäiväni. Suurta merkkipaalua juhlittiin 4 ihmisen kesken syömällä mitäpä muutamaan kuin mansikkakakkua. Onneksi minua sentään lahjottiin. :) Lisäksi opettelimme tekemään Ratatouillea, mutta siitä on luvassa kuvallinen työselostus myöhemmin.

Heinäkuun ehdoton kohokohta oli uuden Bätmänin (Batman - The Dark Knight, Leffan sivut imdb:ssä) katsastaminen. Edelleen olen kiitollinen sille ihanalle Finnkinon työntekijälle joka mahdollisti sisäänpääsymme saliin. Olin nimittäin kiireessä lippuja varatessani valinnut väärän näytöspäivän. Onneksi popcornit ja limut eivät menneet hukkaan, sillä kun itku kurkussa selitin tapahtunutta muutama minuutti ennen elokuvan alkua lipunmyyjä-tytölle, hän ei veloittanut minulta hintaa uusista lipuista, vaan löi uudet liput kouraani ja toivotti hyvää elokuvaa. Hämmästykseltäni en osannut edes kiittää.  No, tässä se tulee: kiitos tuhannesti, lipunmyyjä-tyttö. :)

Täytyy myöntää, että elokuva epäilytti minua hieman, sillä kuvittelin että Jokeria näyttelevää Heath Ledgeria ylistetään vain traagisen kuolemantapauksen johdosta, mutta epäluuloni oli täysin turhaa. Jokeri oli aivan mahtava. Ennen pidin Jack Nicholsonin roolisuoritusta Jokerina ilmiömäisenä, mutta Ledgerin Jokerin jälkeen tuntuu Nicholson peräkylän kesäteatterin vakiohauskuuttajalta. Ihan hyvä, mutta joku osaa tehdä homman paljon paremmin. Elokuva on melko synkkä, ja ehkä hieman väkilvaltainenkin toimintaelokuva, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Kuten imdb:ssä, tämä leffa kohoaa myös minun suosikkilistallani kärkipäähän.

Elokuun tähänastisin paras tapahtuma on ehdottomasti uuden italialaisen ystävän saaminen. Ensi kesän interrail-reissuun lisättin siis pieni stoppi Milanon kohdalle. Siellä meitä odottavat perinpohjainen Duomon esittely, ja katsaus Milanon parhaisiin pitsa- ja jäätelöpaikkoihin. Jei. :)

"And here we go!"

(Lainauksen bätmänistä)