Pikku katkos

Tämä jonkin aikaa kestänyt katkos jatkuu kaikkien iloksi vielä ainakin viikon parin verran. syynä on muutto uusiin bloggaustiloihin, eikä operaattori suostu aikaistamaan liittymän siirtoa. :( So long.

Lankamania

Muutto lähestyy hurjaa vauhtia, ja nurkkia on pakko alkaa käydä läpi. Sängynalusta siivotessani inventoin samalla lankavarastoni. Huomasin, että kerien määrä on enemmän kuin riiittävä, ja että "jotain tarttis ny tehrä", lankojen määrälle nimittäin. Päätinkin ryhtyä ostolakkoon, ainakin puoleksi vuodeksi. En aio ostaa yhtään kerää ennen huhtikuun 26. päivää. Koska kyseessä on ostolakko, saan edelleen ottaa lankaa vastaan (tämä siksi, jos joku pyytää minua tekemään esimerkiksi sukat, eikä halua hippityylisiä langanjämä-sukkia). Ostolakko ei koske myöskään pirkkahallissa järjestettäviä käsityömessuja. Jo vuosia olen halunnut vierailla messuilla, ja nyt kun sinne kerrankin pääsen, en aio tyhmän ostolakon estää minua nauttimasta messuista. Tietenkin seuraan ostolakon edistymistä ja lankakerien toivottavaa vähenemistä tässä blogissa. Tässä vielä "ennen" kuva:

Vaikka kuva on huono, niin toivottavasti niiden määrä selviää silti: niitä on noin kolme laatikollista.
Langanjämiä onkin hyvä käyttää kaikkiin käsityöprojekteihin, joita nyt on tekeillä: isoäidinneliöistä koottuun peittoon, sieni-avaimenperiin/-maskotteihin sekä kynäpurkinsuojuksiin, joihin olen saanut idean Anu Harkin 'Puikoissa!' kirjasta. Lisäilen niistä kuvia myöhemmin (siis sitten kun on jotain lisättävää).

Seikkailu jatkuu..

Madventuresista tehdään kolmoskausi! Tätä onkin odotettu, vanhat kaudet jo katsottu muutamaan kertaan ja seikkailijan opas luettu hartaasti. Ainoa mikä epäilyttää, on se, että seikkailijat puhuvat englantia. Tuntuu näin etukäteen siltä, että tunnelma menisi pilalle ilman Rikun ja Tunnan slangia. Tiedä sitten, ainakin pojat olivat kovin innoissaan asiasta. Pääasia kuitenkin on, että se kolmoskausi tulee, sitten kun tulee, nähdään miten englannistaminen on onnistunut. Onneksi on luvassa suomenkielisiä ekstraklippejä. Huh.


Madventures.tv

Selaimen kätköistä

Selasin vanhoja suosikkeja ja löysin tämmösen plöräytyksen.

1UP!

Täytyy välillä lisätä jotain "tyttömäista", sillä näyttää pahasti siltä, että Päkä yrittää muokata tästä jotain nörtti-blogia. :D

Eilen vietin tyttöjen kanssa leffailtaa. Koska nyyttärimeiningillä mentiin, piti kaikkien tietysti tuoda jotain. Itse vein Orsonin spesiaali-muffinseja, jotka tekivätkin hyvin kauppansa. Joku innostui maistelemaan muffinseja jo kotona, onneksi sain varkaan kiinni itse teossa:



Vähän aikaa sitten tutustuin termiin "Amigurumi", joka on ilmeisesti japanian kieltä, ja tarkoittaa virkattua tai neulottua pehmolelua tai maskottia. Tietämättäni olen tehnyt näitä "Amigurumeja" 13-vuotiaasta saakka. :) Kotoa löytyvät mm. Leksa-virtahepo, Kisu-kissa (kuva löytyy postauksesta Todellinen löytö), Chick & Duck (löytyvät omasta postauksestaan) sekä Sauli:

Viimeisen kahden päivän aikana olen väkerrellyt Amigurumeja joululahjoiksi. Tänä vuonna päätin lahjoittaa ystävilleni elämät. Ensimmäinen elämä-kokeilu näyttikin tältä:

En ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen lopputulokseen, ja tänään piti heti yrittää uudestaan:
Paljon parempi, vai mitä? Pilkut ovat paljon paremman näköiset, kun ne ovat samassa tasossa vihreän pinnan kanssa Lisäksi toisen version lakki on paljon isompi. Sain kirjoitettua ohjeenkin ylös, joten kohta sieniä alkaa varmaankin nousta kuin sateella. :D

Perhanan pientä

Nyt on asennettuna Ubuntun Hardy Heron. Toimii muuten ihan hyvin, mutta liian paljon yhtäläisyyksiä windowsin kanssa. Eikä Compiz-ikkunamanageri ota toimiakseen. Se tosin johtuu näytönohjaimesta, ilmeisesti. En saanut siis tehosteita päälle, joten päätin haistattaa tehosteille paskat ja siirtyä suosiolla johonkin kevyempään jakeluun.

Vaihtoehtoina ovat tällä kertaa:
Damn Small Linux
Puppy Linux
Xubuntu
Sekä myös aiemmat Gentoo ja Arch.

Kaikkihan nuo "pienet" jakelut ovat aika samankaltaisia. Vaatii vähän tehoa koneelta, mikä on hyvä asia. Dams Small kuitenkin on tässä vaiheessa nousemassa ykköseksi sen sisältämän Fluxbox-ikkunamanagerin ansiosta. Voi olla kuitenkin, että Ubuntu saa toistaiseksi jäädä kovalevylle, mutta USB-tikulla ainakin joku pienjakelu tulee olemaan.

Distroo.. O.o

Elikkä homman nimi on seuraavanlainen: pitäs saada valittua jokin Linux-distro(jakelu), koska kokeilunhalu on valtavanlainen. :) Kaikki tuntuu nykyään pyörivän Windowsin ja Mac OS X:n ympärillä. Ei sillä etteikö OSX olisi hyvä käyttöjärjestelmä, mutta kokeilunhalu muita UNIX-järjestelmiä kohtaan on kova. Windows Vistakin koneessa on vain pelaamisen takia. XO tosin jo komistaa viihdelaitteistoa, eli siltä osin vähän tuntuu Windowsin puolustamiselta. Onhan se aina 95-versiosta asti ollut koneessani pääkäyttöjärjestelmänä. Kun Mac hankittiin, se pisti Winukan kerralla maihin. Olisi siis vallan kiva kokeilla, mihin Linuxilla oikein pystyy.

Aiemmin olen kokeilumielessä asentanut Ubuntun version 6.10 koneelleni. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus saattaa jokin sopiva jakelu muutaman vuoden vanhaan Thinkpadiin. Mahdollisesti myös pöytäkoneeseeni olisin jossain vaiheessa jonkin distron asentamassa.Vaihtoehtoina ovat tällä hetkellä seuraavat:
Ubuntu ------ www.ubuntu.com
Gentoo ------ www.gentoo.org
Arch Linux -- www.archlinux.org
Debian ------ www.debian.org
OpenSUSE ---- www.opensuse.org
FreeBSD ----- www.freebsd.org

Osoitteessa http://distrowatch.com/ on listattu kaikki Linux-jakelut suosituimmuusjärjestykseen.

Ubuntu ON näistä kaikkein helpoin asentaa. Myös mediakoodekit ja vastaavat asentuvat helposti. Jakelu on myös suht' ajantasainen ja uusia versioita julkaistaan säännöllisesti. Hallintatyökalut ovat kuitenkin melko puutteelliset. Jotenkin myös Ubuntun ulkoasu, vaikka käytössä onkin ihan perus Gnome-työpöytä, vierastuttaa.

Debian on Ubuntun äitijakelu, eli käytännössä Ubuntu on rakennettu Debianin pohjalta. Sikäli siis Debian voisi olla parempi vaihtoehto. Kuitenkin Debianissa on "vanhoja" uhjelmaversioita, ei sillä etteikö siihen saisi uudempiakin. Vakaus on kuitenkin se, mikä debianissa on se juttu. Saattaa olla, että tämä tulee tulevaisuudessa olemaan jossain koneessa.

OpenSUSE on näistä kaikkein kaupallisimman näköinen ja ainoita Linux-jakeluita, jotka joskus voivat lyödä itsensä läpi ihan kunnolla. Erityisesti YASTista olen lukenut erittäin hyvää palautetta. SUSE tuntuisi kuitenkin liian raskaalta pyöritettävältä muutaman vuoden vanhaan läppäriin. Pöytäkoneeseen sen melkein olen asentanutkin, mutta silloin Ubuntu vei voiton.

Gentoon asennus-cd on muutaman viikon jo pyörinyt pöydälläni. Olen jopa kokeillut sen asentamista tuohon nimenomaiseen Thinkpadiin, mutta jostain syystä en saa sitä asennettua kokonaan. Missä lie vika. Gentoon asennus onkin varmasti yksi salaperäisimmistä ilmiöistä, joita olen kuullut Linux-maailmasta. Onneksi sitä on helpotettu reilusti Live-julkaisujen myötä. Gentoon vahvuudet ovat muokattavuudessa, jolloin sen pitäisi toimia vanhemmallakin koneella erittäin ripeästi. Ylenpalttinen säätäminen ei vain äkkiseltään tunnu kovin houkuttelevalta. Kiinnostaa kuitenkin kovasti oppia tuntemaan Linuxia ja sen toimintaa.

Arch Linux on Gentoon sisarjakelu, mikä tarkoittaa, että siinä on ainakin lähes yhtä loputtomat säätömahdollisuudet. Joitain erilaisuuksia toki on, mutta ulkokuoren alla pitäisi olla lähestulkoon samanlainen Linux-sydän.

FreeBSD ei varsinaisesti ole Linux-jakelu, vaikka siinä suurin osa Linuxille tarkoitetuista ohjelmista toimiikin. Linux perustuu UNIXiin, mutta FreeBSD on sen perillinen, eli täysiverinen UNIX, jos niin voi sanoa. Gnomet ja KDE:t siinä toimii sun muut viralliset paketit, mutta ohjelmat, joita ei tueta virallisesti, eivät ehkä toimikaan. FreeBSD kiinnostaa siksi, että sen hallitsemisesta voisi olla jopa hyötyä jos joskus tarvitsee esimerkiksi BDS-palvelimien kanssa pelleillä.

Jatkossa on luvassa lisää Linux-aiheisia kirjoituksia lähinnä varmaankin liittyen tähän kivaan kokeiluun. Kannustan myös muita ottamaan haasteekseen tutustua Linuxiin tarkemmin, esimerkiksi Ubuntun muodossa. Etenkin jos nurkissa pyörii enemmän koneita kuin se "pelaamiseen" tarkoitettu Fujitsu-Siemensin Windows Vista-sertifioitu "tehokone".

Massiivista Effektiä!

Olen tässä jo muutaman kuukauden viikonloppuisin pelaillut kesäkuussa julkaistua peliä Mass Effect. On muuten hyvä peli. Ja siis nimenomaan tuo Xbox360-versio kyseessä. Peli on hyvin samanlainen kuin Biowaren aiempi peli Knights of The Old Republic II: The Sith Lords(joka muuten on myös "työn alla").

Mass Effect on puhdasta scifiä, pelaaja ohjaa komentaja John Shepardia ja hänen joukkoaan läpi avaruuden korpimaiden. Erikoisen Mass Effectistä tekee sen laajuus. Tekemistä löytyy useammaksi kymmeneksi tunniksi. Kun pelin on läpäissyt, voi sen toki aloittaa uudestaan, eikä se silti ole samanlainen kuin edellinen kerta. Tästä pitää huolen mainio keskustelusysteemi. Pelaajan vastaukset oikeasti vaikuttavat siihen, miten vastapuoli reagoi. Jännää :)


Grafiikka on vallan upeeta, vaikka ei ehkä ylläkään Xboxin parhaimmistoon. Tekstuurit latautuvat nopeasti ja maisemat ovat kauniita, mutta karuja. Keskustelujen kuvakulmat ovat hyvin elokuvamaiset, ja ne vaihtuvat riittävän usein. Se tekee animaatiosta sujuvaa.

Omat kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia, muutamia melko hankalia kohtia lukuunottamatta. Kyllä tätä jaksaa vielä monta viikkoa hakata, kunnes trilogian seuraava osa julkaistaan. Suosittelen, jos vain omistaa Xbox360:n, tai sitten PC:n, jossa on riittävästi tehoa.

Sohvahaaveilua

Muuttoon on enää kolme viikkoa, ja pää täyttyy unelmilla. Erityisesti mietin uutta sohvaa. Kaikkein ihanin olisi tällä hetkellä Ikean Klippan. Valitsin kuvan punaisesta sohvasta, sillä se jotenkin kutkuttaa. Vaikka punainen on vahva väri, ja vaikka tiedän että siihen voi kyllästyä helposti, jokin tässä sohvassa vetää. Se olisi niin hieno.

Toisaalta, ainahan voisi tyytyä neutraalimpaan sohvaan, ja panostaa tähän mielettömänn säkkituoliin (tiedän, säkkituolit ovat vähän vanha juttu jo). Pääsin kerran kokeilemaan Fatboy -säkkituolia, ja olin myyty. Tuolin voi muokata mihin asentoon vain, ja se on aina tukeva ja mukava selälle. Lisäksi Marimekon Kaivo -kuosi näyttää hyvältä missä vain. Mutta toisaalta, olenko todella valmis maksamaan lähes 300 euroa tuolista, johon luultavasti kyllästyn nopeammin kuin sohvaan?

Varmin (ja halvin) valinta olisi tämä Klobo, mutta se on niin tylsä. Tietysti, oikeilla sohvatyynyillä ja peitolla (esimerkiksi sillä mummun virkkaamalla), sohvasta saattaisi saada ihan kivan. Mutta silti..

Todellinen löytö

Olin jo pitkään muistellut, että mökillämme olisi isoäidinneliöistä koottu peitto. Viime viikonloppu teimme makkararetken syksyiselle mökille, ja siellä peitto vain odotti ottajaansa. Peitto on mummuni virkkaama, ja se oli vielä monta kertaa kauniimpi kuin muistinkaan. Iloksenne lisään siitä vielä kuvan tänne:

Harmi että peitto on tarkoitettu yhden ihmisen sänkyyn, joten päiväpeittona sitä ei voi käyttää. No, loistavan sohvapeiton siitä saa joka tapauksessa. :)

Teh Way of the Ninzaaaa!

Noniin, on tullut jo jonkun aikaa hakattua peliä N - The Way of the Ninja. Siinä pelaaja ohjaa pientä tikku-ukkoa ympäri kenttää väistellen vihollisia ja tehden huimia hyppyjä ja muita ninjojen perusliikkeitä. tarkoituksena on ensin löytää oven avausnappula ja sen jälkeen pomppia ovelle. Tadaa, taso suoritettu. :)

Peli koostuu sadasta "jaksosta", joista jokainen koostuu viidestä tasosta. Pelattavaa on siis aika lailla. Lisäksi on mahdollisuus tehdä omia tasoja. Jos tämäkään ei vielä riitä, lisää jännitystä tuo suoraan netistä päivittyvät statistiikat muiden suorituksista. Yritä siinä sitten todistaa olevasi paras.
www.thewayoftheninja.org
Nyt on muuten mahdollista kommentoida teksteihin. :)

Lämpöä syksyyn

Sain jälleen valmiiksi yhden ikuisuusprojektin; valko-mustan liivin. Alunperin tarkoitin siitä villapaitaa (silloin kun se 17-vuotiaana suunnittelin), mutta lankojen vähyyden takia poistin hihat suunnitelmasta. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, liivi on paksu, pehmeä ja ennenkaikkea lämmin. :) Lisäksi olen uskomattoman ylpeä siitä, että liivi on alusta loppuun asti itse suunniteltu, ja sitä kehtaa käyttääkin.

Lisäksi löysin marketista 5 euron kumisaappaat, ja voin sanoa, että olen aivan rakastunut. En malttaisi millään ottaa kumisaappaita koulussa pois, ja vaihtaa niitä Crocseihin. No, ulkona liikkuessani nostelen jalkojani ylpeänä. :)

Tulihan se sitten.

Pitkästä aikaa pääsee(lue: jaksaa) kirjottaan tännekin. Eipä oikein oo elämää mullistavia tapahtumia ollut, paitsi jos palveluksen loppumisen voi sellasiin lukea.
Ehkä pieni läpikatsaus siitäkin hommasta vois tässä vaiheessa olla tarpeen. Palveluspaikka oli siis Porin prikaati Säkylän Huovinrinteellä. Perusyksikkö oli 2. Jääkärikomppania. Sikäli kävi hyvä tuuri että ei tarvinnut kertaakaan vaihtaa yksikköä, tupaa tosin muutaman kerran.

Peruskoulutuskausi oli sitä samaa mitä kaikilla muillakin, paskaa niskaan. :) Erikoiskoulutuskaudella alkoi sitten jo tapahtumaan, kun alettiin ukkoja kouluttaa sodan ajan tehtäviin. "Pääsin" lääkintämieheksi, ja luulin tietenkin pääseväni helpolla. Paskat. Sijoituspaikaksi tuli panssaritiedustelujoukkue, mikä tarkoittaa sitä, että sykittyä tuli Joukkokoulutuskauden verran. Pakko myöntää ettei se homma ollut ihan niin paha kun äkkiä luulis, vaikka metsäöitäkin tuli ihan reilusti. Pahamaineinen loppusotakin meni sitten mukavasti nukkumisen ja syömisen merkeissä(piti vartiossakin olla, muttei sitä lasketa).

Kun muu joukkue kotiutui(poislukien siis lääkintämiehet ja pannukuskit), vitutti. Synkät kolme kuukautta sluibaamista edessä. Onneksi lääkintämiehillä oli edes jotain hommaa, kun uudet alokkaat tarkastettiin ja annettiin heille ensiapukoulutusta. Loppuaikana ei mitään. Lopulta TJ0(!!!!!!)-päiväkin koitti. Tällöin kasarmilla olleet oppilaat ja nuoret jääkärit kokivat sen viimeisen aamun karuimman kautta, vaikka me kotiutuneet 12 hemmoa valmistelimmekin heitä koko viimeisen viikon. Onnenpäivä oli 2.10.2008. Samppanjaa tässä sippaillessa. Óle!



Tämmöset jäi saaliiks 9 kuukaudesta :E